Ajan kulumista... ja iltapalaa

Miten aika voikaan kulua niin nopeaa? Miten se vanhasanonta menikää...jotain siivillä liihottelua siihen liittyi...

Onneni on tehdä työviikkoa maanantaista torstaihin, joten saan nauttia joka viikko pidennentystä viikonlopusta. Työpäivät menevät hyvin nopsaa, kuten aina kun on mieluista tekemistä. Ja yleensä myös viikonloppuihin, sisältyy mieluisaa...joten minusta kokoajan tuntuu siltä, että aika lentää ja siitä en kiinni saa. 

Tänään siis TAAS torstai ja huomenna ensimmäinen vapaapäivä. Mieheni menee illaksi töihin, joten heti aamusta lähdetään hänen ja kuopuksemme kanssa kaupunki kierrokselle. Muutama pakollinen asia täytynee hoitaa ja tietysti se ikävä velvollisuus, ruokakaupassa käynti. Muuten sekin aivan kivaa ajanvietettä, mutta aina hammasta kirskuttaa se hetki siinä kassalla, kun täytyy kuvetta kaivaa...onneksi ei omaani, vaan mieheni, mutta kyllä sekin kirskuttaa :)

Edellisestä kauppakäynnistä tulee huomenna viikko, eli Nyt jääkaappimme näyttääkin kovin autiolta. Tyhjät hyllyt aivan huutavat kaipuusta ruokatäydennystä kohtaan. Huomenna tulee heidän huutoon vastausta. Huominen ei kuitenkaan auta tähän hetkeen, siispä tämäniltaiselle iltapalle kehiteltiin jotain aivan muuta.

 Suklaista mannapuuroa, ei tässä kodissa ole koskaan aijemmin kokeiltu. Muistan kyllä lapsuudessani suklaapuuroa joskus olleen ja tiedän sitä olevan tarjolla myös kaupassa sen perus mannaryynipussin vieressä. Nyt siis kokeiltiin tällaista ja kovin nopsaa lautaset tyhjenivät. Jos se jotain kertoo niin kaiketi siitä, että hyvää oli. Eli lisäilin kuumaanmaitoon suklaalevitettä ja sitten keittelin normaaliohjeella puuron valmiiksi.